Isänpäivä

On kuin isku teleskooppipampulla päin naamaa.

Sitä ei pysty väittelemään mitenkään.  Radio,  tv,  mainokset ihan joka paikassa. Tilaa ajoissa Isänpäiväkakku, osta isälle hyvä kirja,  isälle uusi kerrasto, partavaahto,  villasukat, pipo,  jne.

Ensimmäinen Isänpäivä ilman omaa isää on aika rankka näköjään. Joka päivä on.  Mutta varsinkin erikoispäivät saavat tunteet pintaan.  No ei ne kaukana vielä olekkaan.
Tuleva joulu piinaa jo mielessä. Miten mä siitäkin selviän.

Mutta silti,  toivon jokaiselle isälliselle hyvää isänpäivää ja nauttikaa joka hetkessä.  Kyselkää kaikkea mahdollista,  kuunnelkaa, ottakaa opiksi neuvoista, tallentakaa joka hetki sydämeenne.

Kaiken antaisin,  jos vielä hetken saisin isän kanssa olla. 

Taa taa talviiiii

Tätä on taas odotettu. Saa pukeutua villavaatteisiin, voi kääriytyä viltteihin sohvalla, pystyy lämmittelemään kakluunin edes.  Aah mikä nautinto. Voi samalla vaikka grillata nakkeja. Pääsee lumihommiin.

Toki villasukat ovat täynnä tikkuja, kun kantaa puita korissa sisälle.  Mutta se on pieni paha lämmön rinnalla.
Myöskin rillit on aina huurussa tai jäässä, kun menee sisälle. Mutta tarviiko sitä aina niin selkeesti nähdäkkään.
Lumihommatkin on mun mielestä ihan jees. Vikkaa pääs ilmeisesti. Ja nyt kun hehkutan lunta,  niin ei taida tulla tänäkään talvena.  Vaikka mulla on koko kesän ollu lumilapio oven pielessä.  Odottamalla selviää tämäkin asia. 

Yksi parhaista on talviaamuisin sukkien valintaprosessi. Ensin katsotaan kuinka kylmää ulkona on.  Sitten mitkä kengät laitetaan.  Ollaanko menossa sisä vai ulkohommiin.  Jonka jälkeen pääsee valitsemaan  villasukkia. Pitkät,  lyhyet,  ohkaiset, paksut, yksiväriset, raidalliset, kirjavat, kuviolliset, ja kaikki muut valintaperusteet.

Hmmm mulla taitaa olla suhde mun villasukkiin hippasen vakavammalla pohjalla. 

Mulla on oma stalkkeri, uhka vai mahdollisuus

Totta se on.  Mun elämäni on niin pirskatin "mielenkiintoista" tai jotain.  Enemmän taitaa olla se tai jotain.

Tää stalkkeri,  myöhemmin tekstissä pelkkä hjullu (helpompi kirjoittaa sekä totta)  seuraa mua netissä,  mistä vaan löytää,  sekä työpaikan kautta.  Ainakin työn nettisivuilla.  Vielä ei ole mun töihin naamaansa  tuonut.  Tai jos onkin,  niin en ole silloin ollut vuorossa.

Tämä hjullu on se kenen kanssa Gargamel  petti mua.  Heille on jo tullut ero,  ja nyt epäilee minun huolineen pettäjäpazkan takaisin. Joo ei tule tapahtumaan!!!!

Aluksi hjullun vaaninta hymyilytti, nyt ei enää.  Minulle on selvinnyt,  ettei hjullun pääkopassa ole kaikki ruuvit momentissa,  kaikki Hiawathat kanootissa,  kaikki matot lattialla,  kaikki muumit laaksossa,  kaikki valot päällä,  ja tajusitte varmaan mitä ajan takaa tässä näillä vertauksilla.

On ilmeisesti helpohkosti käsiksi käyvä,  uhkailee ja käyttäytyy kuten toteuttaisi uhkauksensa. Onneksi töissä en ole koskaan yksin.

Toisaalta en ole helposti pelästyvää sorttia, mutta mistäs sitä tietää miten erilaisissa tilanteissa käyttäytyy.

Mutta,  en aio tämän hjullun takia muuttaa elämääni tai itseäni.  Huvittavinta on,  että minä olen se kärsinyt / syytön osapuoli tässä jupakassa  ja sitten minua vainotaan.

Jos näen,  niin osoitan sormella ja nauran päälle!!  Hah Hah haa!!!!

Treffailu

Hui kaameeta! Siis oikeesti pelottavaa.  Jos ei oo 13 vuoteen sitä tehny meinaan.

Ekat treffit oli ja jännitti niin,  että piti vessassa  juosta monta kertaa.  Ennen,  ei sentään treffien aikana.  Se olis ollu noloo. Mut onneks ekat treffit oli enemmän kuin onnistuneet. Rikkoi ikiroudan kunnolla.

Ensimmäisten jälkeen on ollut jo useammat treffit. Osa onnistuneita,  osa ei.  Mutta yksistäkään en ole paennut vessan ikkunasta.  Eli plussan puolella ollaan.

Mutta miten treffeillä kuuluu olla.  Esiintyä parempana kuin onkaan?  Esittää fiksumpaa kuin onkaan?  Olla kokenut?  Olla kokematon?  Osata kaikkea?  Olla osaamaton? Olla kunnon feministi joka ei miestä kaipaa?  Kaivata pelastavaa miestä elämäänsä?  Olla samaa mieltä kuin mies?  Sanoa joka kohtaan eriävä mielipide?

Tää on niiiiin vaikeeta!!!!!

Tai sitten on niinkuin minä.  Sanon totuuden.  Olen oma itseni.  Jollei kelpaa niin Morjens!!!

Pää täynnä asioita

Nyt on runsaudenpula. Mitäs jos alottais päivän positiivisilla asioilla.  Eli pelkästään hyviä asioita.

Ei oo nuhaa
Tenniskyynärpää tuntuu vähän paremmalta kuin eilen
Ehjät villasukat jalassa
Tänään on töitä
Pidän työstäni
Ei tarvi lähteä autolla liikenteeseen
Aamutee
Lämmin kakluuni
Perhe
Ystävät
Ei ummeta
Ei vielä vaihdevuosia
Seuraava palkkapäivä
Tänään ahdistaa vähemmän kuin eilen
Pää ei särje


Jos näillä tähän päivään.

Elossa...... Ainakin osittain

Täällä taas.

Edellisen tekstin jälkeen on elämäni heitellyt laidanyli, vedellyt kölin alta monta kertaa,  kieritellyt  tervassa ja höyhenissä, seivästänyt hangolla ja niin edespäin.  Eli ei ole mennyt niin ruusuisesti.

Mutta uuteen nousuun.  Täältä suunta on vain ylöspäin. Ja Toivottavasti vauhdilla mielellään.

Elämästäni on poistunut muutamia henkilöitä.  Tärkein niistä oli Rauno.  Eli rakas isäni nukkui pois alkuvuodesta.  Se on tähänastisen elämäni hirvein menetys.
Isän poismenon jälkeen ero Gargamelista 11,5 vuoden suhteen jälkeen,  oli huomattavasti pienempi menetys vaikka musertava sekin on.

Tällä hetkellä siis etsin uudelleen itseäni. Ja aion käyttää tätä blogia siihen.  Sukellus syvälle Hogathan sieluun ja itsensä löytämiseen.  Ties mitä sieltä löytyy.  Saatan jopa itsekin yllättyä.