Vaaroja kaihtamatta

Tuossa eräänä päivänä Gargamel värkkäili seesteisyyden nurkkaani valoja. Jotta näen tehdä käsitöitäni illan jo pimetessä. Itse epäilen hänen varustavan nurkkani niin hyväksi, jotta en häiriköisi hänen loikoiluaan television äärellä. Mutta enisei. Silmiini osui töpselinpätkä joka jäi ylitse turhana. Eikun kysymään tarvitaanko sitä vielä vai saanko sen omiin värkkäilyihini.
Voitte vaan kuvitella sen ilmeen, minkä sain kysyessäni töpseliä missä viiden sentin pätkä johtoa.

Eli sain sen siis. Eikun kuorimaan ja vääntelemään. Sitten sain jopa kolvata. Ihan ekaa kertaa. Aika hauskaa oli. Siitä syntyi avaimenperä. Oli ilmeisesti niin hauska seurata touhujani, joten armollisesti sain toisenkin ylimääräisen töpselin. Ja siinä olikin huisisti pitempi johdon pätkä. Nyt sain jo Gargamelilta ideoita ja apuakin. Kolvattuun kohtaan laitettiin kutistesukka joka näin ollen peitti työnjäljen. Ei huono.

Näin syntyi siis kaksi avaimenperää joita EI missään tapauksessa ikinä koskaan milloinkaan saa antaa lasten käsiin. Koska jos nämä lykkää pistorasiaan, tuntuu se muuntajassa asti.
Siitä huolimatta haluaisin kotiin avainlaatikon viereen huijaus pistorasian. Siis sellaisen mihin EI todellakaan tule sähköä. Niin aina laittaisi avaimen paikoilleen. Kaikkien mielestä nämä eivät ole kivoja, vaan sehän ei minua haittaa.

Nyt pitäisi jotenkin kehittää sellainen töpseli avaimenperä joka ei aiheuttaisi hillitöntä oikosulkua. Hmmmmmm