Lastentautia tyrkkää

Joulunpyhät mentiin särkylääkkeen voimin. Onnistuminen ei ollut välttämättä toivotun oloinen, mutta helpotti vähän. Korvasärky vaan vie nautinnon.

Siis eihän se joulua ja sen viettoa estänyt. Eikä varsinkaan syömistä. Voi mä niin kuorrutin itteni lanttulaatikolla. Ja kinkulla johon päälle sivellään Aliisan mummon sinappia. Sellaista joka on parasta kinkulle. Ehkä myös lihapullille.

Kovin yritin tsempata, mutta ei mennyt kaikille läpi. Glögistä huolimatta.
Kaikki olivat paikalle. Eivät välttämättä samaan aikaan, mutta saman katon alla jokainen söi jouluruokaa.

Nyt ollaan jo ensi vuoden kynnyksellä. Lääkekuuri on vielä kesken. Korvat on huuhdeltu. Särky on vähentynyt ja kuulo parantunut. Onneksi näin päin.

Huomenna lähdetään Merenäärelään juhlistamaan ja olemaan. Ruokkimaan lintuja sekä lämmittämään. Miinuksella olevasta mökistä on aina hyvä lähteä liikkeelle. Asenteesta ja pukeutumisesta lähdetään. Noo muutamat tunnit menee, että sisälämpö on plussalla. Mutta eihän nyt niin paljon pakkasta ole.
Tärkeintä on katsoa kuumasta saunasta vastarannan raketteja.

Muistattekos poijjaat kun ennen....

Muinoin oli kirjeenvaihtokavereita. Siis tyyppejä ketä ette välttämättä olleet ikinä nähneet omin silmin. Joku sellainen, jonka kirjeenvaihtoilmoituksen olit löytänyt Mustanaamion etsii kirjeenvaihtokaveria palstalta. Tai jonkun muun säännöllisesti ilmestyvän sarjakuvalehden sivulta. Niitähän oli isot palstat ilmoituksia täynnä.

Tai olitte saaneet nimen ja osoitteen muutamalla pikkuseikalla höystettynä koulusta. Että oli hienoa, kun pystyi sanomaan olevansa ulkomaisen kanssa kirjeenvaihdossa. Nyt kuullostaa pikkuisesti kuin muistaisin Helsingin olympialaisetkin omin silmin nähtynä. Juu en ole niin antiikkinen.

Mutta kuinkas moni vanhempi antaisi näinä päivinä esim Anni-Helmin 10 v laittaa ilmoituksensa lehteen missä osoite ja muita tietoja harrastuksista.

Sataa pukkaa

Tää olis sit sadas postaus. Tarttisko kehittää joku repäsevä aihe. Nääh. Ei jaksa.

Eilisen päivän olin pyhittänyt siivoamiselle. Vähän meni suunnitelmat reisille. Aloitin aamun reippaasti kampaamokäynnillä. Hiukset lyheni reippaalla 20 sentillä. Pituutta jäi silti vielä. Rupes vaan risomaan väliin ja alle jäävät kutrit. Aja siinä sitten autoa, kun pää ei käänny hiusten ollessa selän ja penkin välissä. Sama juttu nukkuessa. Ei oo kivaa. Eikä myöskään herätä raastavaan kipuun päänahassa Gargamelin kääntyessä hiusten päälle unissaan. Vähemmästäkin on lentopallomaila heilunut.

Innolla odotan Gargamelin mielipidettä uudistetusta päästä. Ei miesparka tiedä yllätyksestä mitään. Tsihii.

Sain haettua yhden asian kaupungilta. Melkein sain uunin pestyä kokonaan. Pirskatin räjäytysaine loppui kesken. Noo pahimmat kohdat sain pestyä kuitenkin.

Loppupäivä menikin sohvalla viltin alla palellessa ja torkkuessa. Aamulla oli kurkku käheä ja muutenkin vetelä olo. Mutta ilmeisesti eilinen lepopäivä auttoi. Tänään paljon parempi olo. Noo, ei parempi olo kuitenkaan vaikuttanut siivousmotivaatioon. Onhan tässä vielä aikaa.

Kadonnut joulufiilis

Normaalisti elämässäni on vuoden aikana kaksi pyhää. Juhannus ja joulu. Näitä kahta valmistelen ja suunnittelen usein jo juhlan jälkeisestä viikosta lähtien. Juhannus käsittää yleensä kärvistelyä henkilöistä ketä en haluaisi pilaamaan seuraavaa kertaa. Ja joulun jälkeen ryhdyn jo valmistelemaan seuraavan vuoden paketteja.

Vaan ei tällä kertaa. Pakko myöntää arkielämän stresseineen ja vastoinkäymisineen verottaneen joulumieltäni enemmän kuin koskaan ennen. Hyvä jos viisi paketintäytettä on. Ja ihan hyvin tiedän ettei se joulumieli tule paketissa. Alkaa vaan ressata kaikki enemmän kuin laki sallii. Taitaa jäädä joulusiivous piparimausteiden ja tolun pirskottamisella nurkkiin. On muuten hyvä kikka. Saa lainata.

Työelämän puolella on pitkään menty jo alamäkeä. Tämä osaltaan hiljentänyt arkielämää. Nyt on kuitenkin kerätty rohkeutta ja lähdetty kokonaan uusille urille. Yrittämään siis. Saas katsoa mitä tästä tulee. Parin suht onnistuneen kuukauden jälkeen, voi jo vähän hymyilläkkin. Hiljaa hyvää tulee.

Nyt menossa viimeinen rauhoittumis viikonloppu Merenäärelässä. Gargamelin sairasteluiden takia ei kyllä olla käytykkään toviin. Jos seuraavaksi tänne uutena vuotena. Ei tässä iässä jaksa enää rymytä kaupungilla.

Ensi viikolla lupaan siivota. Ehkä.

ÄLÄ! Mä en halu tietää kaikkea

Voi mua niin rassaa!! Ja samalla myös kärsin kanssahäpeästä. Välillä erikseen ja toisinaan yhdessä.

Tänä sosiaalisen kertomisen aikana, eikö mikään asia ole pyhää?? Pitääkö oikeasti julkisesti tapella eron sattuessa, retostella lasten asioilla ja miten toinen on huono vanhempana. Eikö ne dillet tajua mitään. Eivät ne tekstit häviä mihinkään, saati kaikki ne ihmiset jotka ovat lukeneet ne loukkaavat ja useinkin herjaavat kirjoitukset.
Pahimmassa tapauksessa lapsi/lapset löytävät nämä tekstit.
Eiköhän ne piltit kärsi oman osansa jo siitä vanhempien erosta. Pitääkö sitä tuskaa lisätä ehdoin tahdoin. Häh?

Onhan ennen tätä aikakauttakin ollut riitaisia eroja. Ja silloinkin riideltiin julkisesti. Haukuttiin toista ystäville ja kavereille. Ei silti ostettu paikallisesta aviisista palstatilaa ja kirjoiteltu eron synkimpiä tietoja koko kylän luettavaksi.

Tai saattoihan näinkin käydä, mutten usko sen olleen kovinkaan yleistä.

Ja ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Ei todellakaan! Itse henkilökohtaisesti olen törmännyt erään tuttuni sairaspäivityksiin. Päivitykset itsessään toistavat itseään. Kerrotaan mikä sairaus ja ah ja voih. Toisinaan saamme nähdä kuvia sairaalasta ja kipeästä kehonosasta. Eihän se mukavaa ole sairastaa. Mutta raja menee ripulin ilmoittamisessa ja siihen perään Idosta otetusta kuvasta. Luulen pytyn olleen Ido, saattoi olla myös Svedberg. En kysynyt. Tokihan jokainen meistä on eriasteista ripulia nähnyt, mutts ei siitä helskutti soikoon oteta kuvaa ja jaeta netissä!!

Josta pääsinkin sulavasti seuraavaan ei tartte kertoo vaivaan. Naisten"vaivat". Jokainen vähänkin normaali naisihminen tietää mistä on kyse. Ja suurin osa miehistäkin. Täysin luonnollinen asia. Sille kukaan meistä ei mitään voi vaikka haluaisikin.
Silti pidän asiaa itse niin henkilökohtaisena etten siitä naamakirjassa ilmoittele. Piste.

Toki Gargamel ja muut lähelläni olevat tietävät asiasta kyseisinä ajankohtina. Saattaa johtua räjähdysherkkyydestäni, näin olen ymmärtänyt. Tai tarpeestani syödä särkylääkkeitä. Enisei.

Puuttuuko kyseisiltä henkilöiltä kyky ymmärtää mitä tekevät. Ymmärrys siitä, että hakiessa esim uutta työpaikkaa, joku  gookkeloi nimen ja katsoo mitä löytyy. Ei anna kauhean hyvää kuvaa, jos kuvista löytyy se ripulipytty plus kaikki muut sairaudet. Selitä sitten siinä olevasi tunnollinen työntekijä.

Ugh!

Aurinkoinen huomen Merenäärelästä

Tiistaita pukkais. Eilen menikin koko päivä levon kannalta. Tai olihan mulla työpuhelin auki ja jopa yksi asiakas soitti pienestä aikataulumuutoksesta. Sain tehtyä paperihommat ajantasalle. Yhdet sukat valmiiksi. Noo ei niistä puuttunu ku kärjet. Mut kummiski jotain tein.

Viikonloppuna olikin osittain säpinää. Vähän vieraita ja kaveria sekä perillistä kävi täällä. Ettei ihan kahdestaan vaan möllötetä. Säät ei ol kyl suosinu. Vatsinkaan tällästä auringonpalvojaa kuten minä. Plääh sanon. Sateet saa riittää jo!! Myrskytuulet ja sateet hakannu kirsikasta yli puolet aluista irti. Myöskin luumupuut saaneet osansa. Se siitä ennätyssadosta.

Ostinpa viime viikolla aikuisten värityskirjan Kelttiläiset kuviot 100 värityskuvaa stressin poistoon. Näin lukee kannessa. Kirja sisältää geometrisiä kuvioita sekä oikein kunnollisia kuvia.
Mutta miten ne kuvittelee mun stressin vähenevän jos kuvioissa on virheitä?? Kysyn vaan!! Nyt jo kahdessa ns geometrisessä vai mikäsenyton kuviossa ollutvirheitä. Ensimmäisessä ns korinpohjatekniikka kuvassa puuttui viivoja. Toisessa laatikkomallisessa oli siellä täällä ylimääräisiä miniruutuja, jotka eivät todellakaan kuvaan kuuluneet.

Miten tämä muka vähentää mun ressiäni. Mullahan nousi höyry heti tappiin. Hieman Gargel katsoi pitkään mun meuhkaamistani. Noo katsoihan hän jo pitkään mun väritystouhujani ennen räjähdystäkin.
Mutta jollei oteta virheiden aiheuttamaa kuumentumista huomioon, on tuo värittäminen oikeasti rentouttavaa. Ja siis niskajumiakaan ei oteta huomioon. Voin suositella. Ei huomaakkaan kun tunti mennyt ja padan alla puut palaneet loppuun ja joudut sytyttämään sen uudestaan. Jee!

Ei puutu ku...

Pleksit katon harjasta. Siis päätykolmiot.
Katto on paikoillaan. Ja pysyy. Polykarbonaatti valokatetta. Kestää kävyt ja omenat. Jopa jonninverran luntakin. Sen verran kaltevuutta on, joten tuurilla lumi vois tulla osittain alaskin.
Ränni on paikoillaan. Eli sadeveden keruu kasteluun onnistuu. Kaato vaan takanurkalle, eikä siihen päätyyn jossa ovi. Noo otetaan hyötyliikuntana.

Pitää ehkä yks omppupuu siirtää. Vielä ei ole harmia, kun taimi vasta parit vuodet ollut. Mutta kohtapuoliin on jo liian lähellä. Ei mahdu kasvamaan ja rupiaa varjostamaan ikävästi.

Muutamat listat sieltä täältä vielä puuttuu. Tietysti olen raahannut kotoa jo kaikki hankkimani istutuslaatikot. Koska kaikki muut kuin viiniköynnökset kasvavat laatikoissa.
Hyllykkö puuttuu ja viiniköynnösten säleikkö. Mutta onhan tässä vielä hetki aikaa.

Suunnittelin myös keskelle laatoitusta. Ihan siisteyden kannalta. Muutenhan lattia on soraa kivituhkalla. Eli ihan jämäkkää mennä.
Pieni pöytä ja tuoli vois kans olla kiva. Vois istuksia siellä juomassa teetä ja katsella kasvien kasvamista. Hmmm. Pistetään harkintaan.

Laiska, laiskempi, Hogatha

Ai hippasen jäytäis omatunto laiskottelusta. Onneks en ol sen mallinen laisinkaan. Jos olisin, ni nyt olis elo tuskaa.
Mut jos on vaan viikko kesälomaa, ni voin hyvin venytellä lonkkia ja muita niveliä. Säät ei oo
suosinu, joten en ol kertaaka palvonu aurinkoa. Mikä on sääli. Koska värikartaston mukaan tämän hetkinen värini ei vastaa pitkän aikavälin ennustuksia lainkaan. Pöh!

Ja juhannukseen asti ei pahemmin noita lepopäiviä näkynyt. Ei siis yhtään. Ainuttakaan. Ei.Joten en todellakaan aio kärvistellä vaan otan rennosti. Ja ensi viikolla saa taas lennellä paikasta toiseen. Nyt siis nautin. Vaikka en pystykkään tekemään sitä pekonilavalla tiristen. Onnea on suunnaton mielikuvitus.

Kerään myös voimia ensi viikon töihin ja huomista varten. Aliisan mummo ja Rauno tulee. Ja nyt todellakin jatketaan kasvihuonetta. Jollei, niin mä räjähdän! Jos äijät erehtyy puhumaankin tulevista puiden kaatamisista, tulevat he katumaan syvästi.

Ja Kierokin tulee sunnuntai-iltana lomailemaan.

Tästä on hyvä jatkaa pilvistä lauantaita. Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

Kiero lomailee

Eilen hän saapui. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Gargamel haki kaupungissa käydessään. Mikä onni ja autuus päästä Merenäärelään ilman Tiuhtia ja Viuhtia. Saa mennä suht vapaasti ja se ns heikompi lenkki syytää herkkuja aina kun silmä välttää. Toki Gargamelin kanssa myös tehdään ne pitkät lenkitkin. Ja kaikille tuli näin selväksi kumpi syytää hemuja koirille.

Kyllä on koira niin tottunut tapoihinsa, ettei suostunut lähtemään kanssani lenkille edes käskystä. Vasta kun laitoin fleksin pantaan, suostui tuo turjake vedettäväksi pihalta pois. Tuijotteli vain pihalla olevaa Gargamelia. Omituista. Juuri viime viikolla viimeksi kävin herraa lenkittämässä kaupungissa, eikä mitään ongelmia ollut.

Noh samapa tuo. Alkaa se askel jo muutenkin painamaan tuossa iässä.

Tässä makustellaan eväitä. Oli Ursula pakannut nappuloiden lisäksi herkkujakin. Tuon luun kanssa menikin monta tuntia kepeesti. Luulis että leuat väsyis, mutta ilmeisesti ei.

Ehdoton kielto oli viedä luuta sisälle. Voi sitä herkkää hetkeä kun illalla joutui eroamaan. Toki illan viimeisellä lenkillä piti syösyä makustelemaan pikkisen edes. Kiltisti kyllä jätti eväänsä pihalle. Jollei kulmien alta mulkoilua oteta huomioon.

Vesi kyllä maistui pureskelu-urakan jälkeen. Myös yöllä muutamaan otteeseen. Näin kertoi Gargamel. Oli sitten herännyt joka kerta, kun Kiero kävi juomassa.
Oli vielä väkisin herättänyt pienen koiran viiden aikaan aamulla käymään ulkona. Ilmeisesti meillä ei ihmiset osaa käydä yksin asioillaan, vaan pitää olla vahti mukana.

Itse heräsin ennen seitsemää vinkunaan korvani vierestä. Ja pika pomppaus ulos. En ollut siinä vaiheessa tietoinen yöllisestä tyhjennyksestä. Ja eikö mitä! Perskeleen Kiero syöksyy kalvamaan luun jämäänsä. Ei edes meinaa mennä asioilleen. Kun sain itse taaperrettua pihan perälle ja takaisin, pakotin julmasti takaisin sisälle. Ilman luuta.
Minuahan ei turhaan herätellä.

Sai sitten mulkoilla rauhassa niin kauan, että sain teen haudutettua ja puettua jotain lämpimämpää päälle. Sitten palasimme yhdessä pihalle nauttimaan aamun hetkistä kera teen ja luun.

Joko luu oli niin järjettömän hyvää tai Kiero on oikeasti kuuro ja hajuaistiton, koska tontin reunalla oleva hiekkatie oli meistä n 15 metrin päässä ja siitä jolkotti kettu. Ei edes päätää  kääntänyt saatikka leuat hidastuneet. Hmmm.

Aamiaisen jälkeen miehet tekivätkin tuntitolkulla sitä missä ovat parhaita. Eli nukkuivat. Koko aikaa en ollut varma kumpi kuorsasi. Minä sain tehtyä omiani, koskei tarvinnut vahtia. Kumpaakaan.

Illalla Ursula tulikin yökylään Tiuhdin ja Viuhdin kanssa. Oli kyllä niin lämmin tapaaminen. Paitsi ehkä Kieron mielestä. Pojat tulivat pilaamaan hyvin alkaneen loman.
Mutta hyvin meni siihen asti.

Ai vähän väsy ja pikkisen täynnä luuta.

Onko juhannuksen jälkeen elämää

Onhan sitä. Se on vaan temmoltaan kauheen hidasta.

Sunnuntai aamu ja mä heräsin ku kärppä pual ysi. Että silleen. Vesikattila hellalle ja aamutoimiin. Tämä kaikki hipihiljaa ettei Gargamel herää. Raukka aivan loppu ja tööt. Ei se oo enää nuori.

Juhannussää helli meitä. Perjantaina tihuutti puolille päivin. Kun ensimmäiset saapuivat, sade oli jo loppunut. Ensin saapuivat Priidik ja Aalo. Ihan kahdestaan, eivät raahanneet Törppöä tällä kertaa mukanaan. Ja elämä hymyili kanssani.
Joita seurasi Ursula kaikkine karvaisine kavereineen. Alkoi mäessä elämä juoksemaan. Kun hännälliset kaverit pääsivät asettumaan, olikin tovi rauhallista. Nautittiin tovi satunnaisista auringon pilkahduksistakin.

Ja sitten seurasi jotain poikkeuksellista. Kun menin valmistamaan ruokia, tuli Ursula mukaani. Ja siis kerrankin oli kaveri auttamassa keittiöhommissa. Aika herkkua hei.

Ruokalista oli herrrrrrkullinen. Herkkusieniä tietenkin sekä grillattua halloumia. Sitten vielä uusia pottuja sekä iso kasa hevosenpihvejä. Kerrassaan loistavaa. Kaikkia pieniä oheistuotteita kuten salaattia sun muita en jaksa mainita. Mutta kaikilla oli maha todella täynnä tämän jälkeen.

Ruokailun loppuvaiheessa Ahkera ja jeesusteippi (väliaikainen intiaaninimi kunnes oikea löytyy) tulivat teelle. No sitä sitten. Kuhan ensin syötiin loppuun. Jeesusteippi pääsi myös syömään. Ahkeralle ei kumma kyllä maittanut. Olivat menossa seuraavaan paikkaan meiltä suoraan.

Ruokailua seurasi ähkyinen teehetki. Kauhean moni ei kyllä teetä huolinut. Samalla minulle esiteltiin uutta luutaa. Oli hieno ja kiiltävä. Kaikki risut ojennuksessa. Vielä.

Rauhallista oleilua kaikin puolin. Kunnes saapui kauraluudalla Törppö. Ei mitään ilmoitusta tai vinkkiäkään saapumisesta. Noh. Minähän päätin ottaa rennosti. Hengittelin syvään ja join lisää. Se auttaa aina. Minä kun en huimetuksessa rähise. Ja onneksi oli Ursula paikalla. Helpotti het!

Ruuan jälkeen miehet ja pakotettu Törppö menivät laiturin kimppuun. Eli juhannussaunasta pitää päästä uimaan. Loppujen lopuksi kaksi kävi. Enkä ollut kumpikaan niistä. Hyi helskutti kun oli kylmää vet. En mene ennenkuin 20 asteista.

Nelijalkaiset saivat nautiskella. Kiero käytti vapaana ollessaan kuuroutta ja seniiliyyttään hyväkseen ja luikahti naapurin pihalle. Eihän ole kuin sata kertaa kielletty. Mutta vanhan muisti ei pelaa. Turha huudella kun kuuro. Jonka lisäksi selektiivinen kuulo asiasta riippuen. Rangaistuksena joutuikin Tiuhdin ja Viuhdin kanssa ns sisälle. Tarkoittaen oikeasti sisätilaa plus toinen terassi.
Ursulan ja minun saunoessa Priidik päästi vahingossa Viuhdin luikahtamaan ovesta. Onneksi veljeksistä tämä, koska Tiuhti ei hevin anna vieraalle saatikka välillä tutullekkaan kiinni.
Hetki oli mennyt, mutta äijät saivat karkulaisen kiinni.

Saunomisen jälkeen olikin grillimakkaroiden aika. Tosin pari olisi voinut jättää ne väliin ja mennä nukkumaan. Sen verran väsynyttä touhua.

Noh kokko saatiin liekkeihin vasta yhdeltä yöllä. Ja ei tarvi pelästyä. Keli oli mitä mainioin. Ei tuulta ja tienoo aivan lätsismärkä. Seurueemme sisälsi yhden selvän ja kaksi lievästi hutikassa olevaa, jotka myöskin jäivät valvomaan toisten mennessä nukkumaan. Eli ihan turvallisesti sujui.

Oli sitten niitä hiljaisia tunteja kun nukkumaan päästiin. Mutta onneksi heräsin jo aikaisin aamulla. Että potutti. Ursula olikin poistunut jo yöllä, joten aamiaispöydässä oli meidän kahden lisäksi kolme suht krapulaista.
Aalo kyllä aloitti korjaussarjan heti viimeisen leivänmurun nieltyään.

Sitten saapuikin jo Aliisan mummo ja Rauno käymään. Toivat tullessaan kauan odotetun mandariinikakun ja savustetun lohen. Kyllä se mandariinikakku vaan on hyvää. Kun kerran vuodessa sitä vaan saa. Namskis.

Kakun syönnin jälkeen kaikki vieraat häipyivät ja minä otin kolmen tunnin päikkärit. Mä niiin tarvitsin niitä.

Ainiin. Vihdoista irtoava lehtivihreä ei irtoa valkoisista kaakelin saumoista. Ja mä kun luulin että lihaa vihdotaan, ei saunan seiniä. Jos tiedät kikan sauman putsaukseen niin viitsitkö pliiiiis kertoa. Nim alle vuoden vanhat saumat

Mun uusi mökkikeittiö

Tämä postaus jo pari viikkoa myöhässä. Mutta olkaatten hyvä.

Ai vähänkö oon onnellinen!! Siis joo!! Koko viikonloppu meni mutta ei se haittaa. Lauantaina se alkoi. Ensin tyhjensin kaikki keittiön kaapit. Samalla sain tarkistettua kaikki päivämäärät. Se olis hyvä tehdä kerran vuodessa. Tämä ei kylläkään ole mikään ongelma  mökin kuiva-ainekaapissa. Enemmän kotona.
Noh enisei. Sitten leka heilui. No ei oikeesti. Ihan vaan ruuveja ja nauloja irrotettiin. Sitten vanhat 50-60-luvun kaapit ulos. Voi mikä herkkuhetki kun sai potkia kaappeja säpäleiks. Sielu lepäs.

Kaikki yläkaapit olivat jo koottuja. Eli niistä aloitettiin. Oikeasti kai ensin pitäisi asentaa alakaapit. Ei haitannut. Mä sain päättää (tiätysti) kaappien paikat. Ja mä sain kuivatuskaapinkin. Saan heittää kokkoon sen kamalan muovisen kuivatushässäkän. Jee!!

Leveyttä kaapistolle tuli 40 cm enemmän sekä korkeutta hyllyn verran lisää. Se on pienessä keittiössä paljon.

Levennys onnistui risan porinmatin ulkoistamisella. Se odottaa nyt pihalla inspistä.

Sen lisäksi sain vielä kaksi isoa hyllyä jääkaapin päälle. Näihin asensin heti mikron ja blenderin ja muuta korkeaa.

Rakentaminen lopetettiin lauantai iltana kymmenen jälkeen. Saunominen pikainen nukkuminen jota seurasi ajoissa herääminen sekä remontin jatkaminen. Seuraksi tuli taas Aliisan mummo ja Rauno. Noh eihän siinä malttanut hyökätä kasvihuoneen kimppuun kun oli keittiö vielä kesken.

Alakaapeista oli valmiina yksi 50 cm ja vetolaatikosto. Eli kaksi kaappia rakennettiin itse isommista levyistä. Yksi kaapinovi piti sahata pitemmästä. Vähän tuunausta niin hyvä tulee.

Uusi pöytälevy puuttuu, mutta senkin Gargamel on jo hankkinut. Ei kauheen huono ilmaseks keittiöks!!

kiireinen viikonloppu takana

Vähän siirtyi Merenäärelään lähtö. Lauantai aamusta kokoonnuimme ojan varteen käsityötapahtumaan. Siellä sujahti melkein puoli päivää. Hauskaa toki oli, mutta silti olisin mielumin ollut mökillä puuhailemassa.
Olenkohan liian tarkka omasta vapaa-ajastani. Noh enisei.

Jotain silti saatiin viikonlopun aikana tehtyäkin. Mun uus aivopieru. Perennapenkki. Työkaveri opasti mua kukkakaupas ja siitä se idea lähti.

Eli roudasin kalliorinteeseen kunnon keon multaa jonka päällystin säkillisellä kaupan höttöä. Sitten vaan pikku perennat multiin. Kuusi alkua. Kolmea eri laatua. Kaikki liilan värisiä. Tiätysti kuinkas muutenkaan.
Rinne ei oikeasti ole noin suora kuin kuva antaa luulla. Tarkoitus olisi näiden leviävän nätiksi matoksi. Ja sekoittuvan ikiaikaisten kalliolla jo kukkivien perennojen joukkoon.

Raunon kera saimme taas kasvihuonetta eteenpäin. Aliisan mummo oli enemmän muonituspuolella.

Tähän väliin olen yrittänyt liittää kuvaa puhelimella yli viikon. Ei näy, eli ei kuvaa. Annan periksi ja kuvia tulee kun saan homman toimimaan.

Kasvihuoneessa on kulmatolpat pystyssä ja tukevasti kiinni. Kahdella seinällä myöskin ikkunoita jo paikallaan.
Vähän taas mittasuhteet heittivät kuperkeikkaan. Nääs kun ilmoitin mitat ja äijät asettelivat lekaharkkoja paikoilleen. Niin hepäs päättivät tehdä lekaharkkojen ulkoreunoista tönön seinät. Lyhyemmät seinät ovat suunnitelmien mukaiset. Vaan ne pitemmät eivät olekkaan. Eli pituutta tuli lisää 20-30 cm. Siinä meni mun hienot rakennussuunnitelmat plörinäksi. Eihän se nyt sovi. En mä pysty ikkunoita venyttämään. ARGH!! Vastalauseeni hukkuivat miehiseen toteamaan, jos tehdään ni tehdään mahdollisimman iso. Ymmärtäisin tämän, jos alkuperäinen suunnitelmani olisi ollut metri kertaa puolitoista. Vaan kun siitä tulee niin iso, että sinne mahtuu koko suku riippumattoihin torkuille.

Jos vaan hengittelen hetken.

Hitaasti mutta varmasti edistyy

Sairastelujen jälkeen pääsimme taas Merenäärelään. Kasvihuoneprojekti laahaa vieläkin perässä.

Jos olisin tehnyt pelkästään sitä, enkä mitään muuta, olisi se jo melkein valmis. Vaan ei sitä oikein voi jättää kaikkea muuta tekemättä. Puitten sahaaminen esimerkiksi helpottaa saunassa käyntiä ja kyllä lämpimässä mökissä on kivempi nukkua.

Nyt oli vähän talkoohenkeä ilmassa. Rauno ja Aliisan mummo ilmiintyivät auttamaan kaislojen sodassa. Gargamelin aikaisemmin rannalle nostamat kaislat päätyivät kasaan ja loppurantaa hallussaan pitäneet kaislat saatiin nostettua rannalle kuivumaan.
Siis wau! En muista koska olisi tämä taistelu käyty näin nopeasti. Se ranta kun on pienesti sen mallinen, että omat ja naapurin kaislat päätyvät jumiin siihen.

Sain myös vähän apuja kasvihuoneeseen. Jopa Gargamel auttoi, vaikka toisin sanoikin.

Kaivettu ja suht tasainen, vaikkakin kalteva pohja, minkä päälle kivituhkalla höystetty sora. Sitten vaaitetut lekaharkot.
Tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla.

Hippasen sormet syyhyää päästä istuttelemaan. Tähän syyhyyn ei auta pesu eikä lääkäri.

Projekti etenee, vaikka vaputtaa

Tässä vapun tunnelmia Merenäärelästä. Pelipaikalle saavuttiin torstaina illalla, vaikka alkuperäissuunnitelmien mukaan piti ilmiintyä jo puolilta päivin.

Mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan.

Kyllä. Aivan oikein. Lasissa lemppari kuoharia, liilat saappaat ja työhanskat. Näistä on munvappu tehty.

Melkein olen saanut projektin aikataulun kiinni. Enää n kuukauden jäljessä. Mutta eivätpähän ole kurkutkaan itäneet.

Koko rakennusalalta on nyt kaivetty nurmikko pois.

Tällä hetkellä ongelmana on tuo nurkassa oleva luumupuu. Eikä siinä mitään, mutta samassa rykelmässä on kahden jo kaadetun puun kannot. Eli tämän päivän ohjelmassa on kaivamista höystettynä kaivamisella. Jeee.

Sitä seuraa alueen tasoitus jota seuraa kankaan levitys jonka päälle soraa.

Tämän aion tehdä toisiks lemppareimmalla valkkarilla. Ja yksin, koska Gargamelille puhkesi sitten kevätflunssa. Voi kääk.

Eilen kävi Ursula koko nelijalkaisperheensä voimin. Kunnon vappulounaat mitä alustettiin teellä, simalla ja Aliisan mummon munkeilla. Auringossa terassilla istuen. Kyllä se taitaa olla kevät. Bongattiin kaksi västäräkkiäkin.

Pikkiriikkisen tyhmä mainos

Tällä hetkellä töllöttimessä pyörii lääkäripalveluja tuottavan yrityksen mainos.

Lääkäri-setä puhuu: pää täynnä räkää? Tule tänne niin selvitetään tukkoisuuden syy.

Oisko syynä se pääntäysi räkää??? DAAAA!!!

Kesän 2015 projekti

Sain tuossa taannoin hingun kasvihuoneeseen. Ja minähän en mihinkään plantsun hirvelihökkeliin pistä montaa sataa rahaa. Olin nähnyt aikaisemmin tuttavan pihalla vanhoista ikkunoista tehdyn ihanuuden. Perustana lekaharkkoja ja siihen päälle ranka missä ikkunoita kiinni.

Tietysti olin kertonut Gargamelille näkemästäni ihanuudesta. Ja tuossa talvella hän olikin ottanut haltuunsa, luvalla, peräkärryllisen ikkunoita. Pokiahan niissä ei tietenkään ole. Mutta se nyt ei tahtia haittaa.

Sitten päästin taiteellisen puoleni valloilleen.

Hyvin piirretty on jo melkein valmis siis.

Olipa jostain työmaalta löytynyt myös satsi lekaharkkojakin. Puutavaraakin löytyy omasta takaa. Mitä nyt Rauno toi kätköistään muutamat pitemmän kakkosneloset. Jotta saadaan tärkeät suorat ja kulmat ilman jatkoja.

Sitten puuttuu enää vain pieni homma. Eli se tekeminen. Pahimpana koen perustusten kaivamisen.

Valitusta paikasta olen jo siirtänyt kolme marjapensasta pois tieltä.

Seuraavaksi pohjan kaivuu, pohjakankaan asennus ja muutama kuorma soraa. Huoh. Mutta kun mä haluan kasvihuoneen.
Ainiin, Gargamel sanoi että tämä on minun projektini ja hän ei tule sitä tekemään. Saan kuitenkin käyttää ulkopuolista työvoimaa. Edes. Saas kattoa pystyykö olemaan kun rupean vasaran kanssa heilumaan.

Terkkuja sairastuvalta

Näköjään tarvittiin sänkyynkaatava tauti, jotta kerkiää tännekkin kirjoittelemaan. Ideoita on ollut, vaan ei mukamas aikaa. Mutta nyt sitä olis tarjolla, oikein räkäkaupalla.

En tiedä mistä ihmeestä on tauti peräisin, mutta sais jo lähteä takaisin. Mun hermorakenne ei vaan kestä pakollista tekemättömyyttä. Jos tekemättömyys olisi oma päätös, hermot kestäis hyvin. Vaan nyt kun tekemistä olis huimasti, tää ei vaan sovi mulle.

Nyt tauti jo onneksi voiton puolella. Toivon siis. On sitä jo yli viikon verran podettukkin. Viime viikon torstaina kaatoi sohvan pohjalle. Parit päivät kuumeessa. Räkää riittää kaikille haluaville.

Pikkisen on puhti ollut töissä karkuteillä. Onni on työkaveri joka jelppaa sairasta. Ja jaksaa odottaa niistämisten ajan.

Eli niin jäi välistä hyvin täyteen työtä suunniteltu viikonloppu Merenäärelässä. Kesän projektia edistääkseni pistin erilaisia kurkkuja itämään.

Nyt jo ollaan mökillä. Hippasen tarvii työn lomassa hengitellä syvään. Mutta hitaasti tulee täydellistä.

Kevättä rinnuksissa

Vielä ei piha kuki, mutta suunnitelmat pyörivät päässä täysillä.

Mitä laitan peltoihin, mitä rehuja pienempiin laatikoihin ja joko niitä herneitä voisi istuttaa pikku purkkeihin jo.

Kiire ja hätä aloittaa viljely. Varmuuden vuoksi en aio tänäkään vuonna viedä lumilapiota ovenpielestä kellariin. Sinne jos veis, niin ihan saletisti tulis hirmunen takatalvi. Kyllä näi o!

Saatoin hankkia uudet kätsyt oksasakset. Ei maksanu paljoa. Sekä saatoin hankkia neljä roikkuvaa vatia. Jotka siis tulevat kasvihuoneen nurkista roikkumaan. Enää puuttuu vaan se kasvihuone. Pieni töyssy tiessä siis. Vaatii julmettua silmien räpyttelyä ja leipomista. Syviä huokailuja sekä päätöntä kävelyä tontilla.

Katsotaas sitten syksyllä olenko ylpeä kasvihuoneilija vai en. Gargamel kysyi jo mihin vadit
ovat menossa. Vastattuani, että ne tulevat roikkumaan kasvihuoneen nurkista, sain vastaukseksi pitkän ja vaikeasti luettavan katseen.
Luotan silti tulevaisuuteen.

Tässä välissä pitää näyttää, että hoidan nykyisiäkin peltojani suurella rakkaudella. Jos mä vaan alotan istutussuunnitelman laadinnalla.

Viettelysten saari eli mulla hajoo pää

Koska omaan hassun luonteen siivitettynä uteliaisuudella, on minua aina kiehtonut erilaiset parisuhteet. Missä tavattu, mikä siinä toisessa ansaitsi toisen katseen eikä ivallista naurua,  mikä toisessa antaa voimaa jaksaa vuodesta toiseen, mikä estää hakkaamasta  paistinpannulla päätä littamaksi paitsi tuleva tuomio jne...

Joten säädin laatikon tallentamaan nämä kaksi ensimmäistä jaksoa kyseisestä farssista.

Melkein itkin ekan jakson puolivälissä. En ehkä kestä koko kautta!!

Mikä saa ihan aikusten oikeesti hyvässä parisuhteessa elävät immeiset lähtemään tälläiseen paskaan mukaan?

Kuka on mukamas niin sinisilmäinen, että uskoo itseensä ja toiseen niin paljon. Tasan taatusti kaikki, jotka omaavat yli 50 pojoa älykkyysosamäärää, ymmärtävät että se videokooste on tehty mahd huonossa valossa. Leikelty niin, että täysin viaton ele on jo suurempaa esileikkiä ja pettämistä.
Jonka nähdessään hysteerinen ja näin ollen myöskin loukattu osapuoli ilmoittaa koston olevan suloinen. Että näin meillä aikuiset ihmiset.

Eikä sitä viinaakaan voi ihan kaikesta syyttää. Jos on niin paljon juonut ettei muisti pelaa, niin tuskin se mailakaan ole taistelukunnossa ollut. Eli joko kumpikaan ei pelaa tai sitten valehdellaan.


Nyt en kestä enempää tästä aiheesta. Sen verran suoni tykyttää ohimolla. Aivan varmasti palaan asiaan ohjelman edetessä.

Jaa kylmää vai, jaa meillä vai

Perjantaina pakattiin luuta täyteen ja liukkailtiin Merenäärelään. Viimeinen pitkä alamäki sai pelon liikkeelle. Hassu tunne kun kiesi liukuu jäätä pitkin uhkaavasti syvän ojan suuntaan. Sentäs ei mätkähdetty sinne.

Viime sunnuntainahan me hiekoitettiin pitkä pätkä tuota jäätietä. Oli vaan jäänyt sora ilmeisesti uuden jään alle. Ja nyt ne hyvät pätkät tiestä, ovat myöskin vaihtuneet jääpintaisiksi. Tosi kivaa hei. NOT!

Tänään ilmeisesti ohjelmassa lisää hiekoitusta ja lumiketjujen asennusta.

Perjantainahan oli mukavan leuto ja tuuleton päivä. Tullessa sisälämpötila tupakeittiössä nollassa ja makkarissa -5º. Että näin meillä. Lämppärit täysille vaan.

Niin kylmä oli, että kynttilät tekivät "pitsiä".

Sitä ei onneksi kestänyt kauaa. Yöllä oli jopa vähän liian kuumakin nukkua. Mutta mikäs oli hirsitölliä rakentaessa, kun oli käyty kunnolla saunomassa ensin.

Sainpa muuten pari nippua tulppaanejakin. Mitään syytä ei sanottu. Paitsi että kerroin 10:n vuoden tulevan perjantaina täyteen. Siis tätä yhteiseloa. Gargamel ei niin välitä vuosipäivistä. Synttärit kyllä muistaa. Paljon paremmin kuin minä.

Ursula tuli lauantaina melkein valmiiseen pöytään. Olin siis hieman vaiheessa. Ruokalistalla oli itsetehtyjä ranskalaisia, siipiä, tikkuina porkkanaa, paprikaa ja kurkkua. Unohtamatta texas pete kastiketta, valkosipulidippiä ja paholaisen hilloa.
Jäi vaan kasa luita. Eli hyvää oli.
Monta saavia teetä ja tikuttelua. Jota luonnollisesti seurasi saunominen. Kyllä se vaan on hienoa maha täynnä löylytellä.

Hieno viikonloppu ollut tähän asti ainakin. Eikä täällä vaan röhnätä. On tehty hommiakin.  On sahattu ja kannettu puita, vettä viety saunaan ja vähän muutakin.
Vaikka nyt kyllä röhnään viltin alla pyjama päällä sohvalla. Jospa vielä ottais kupin teetä viereen.

Paholaisen hilloa

Vai olisko yhdyssana sittenkin. Enisei.

Eilen illalla iski tekemisen meininki. Ainekset olin ostanut jo paria päivää aikaisemmin valmiilsi.
Kattilaan kuutioitui kolme sipulia, kolme keltaista paprikaa (ohje sanoo punaista), n 800 g tomaattia. Sekä 5 chiliä ohkaisina siivuina ja 5 yksikyntistä valkosipulia.

Keltaista paprikaa koska olivat tarjouspussissa torilla ja tulee kivemman näköistä ja yksikyntisiä koska mielestäni paremman makuista kuin normi kynnet.

3 tl vuorisuolaa (älkää kysykö, normi suola käy hyvin) ja kunnon ripsaus valkopippuria.

Muhitetaan n tunti jonka jälkeen lisätään 3 rkl valkoviinietikkaa ja 6 dl hillosokeria. Keitetään vielä viisi min lisää ja paholainen on valmis purkkiin.
Hillo on hetivalmis mutta parin päivän päästä vielä parempaa.

Sopii monen ruuan kanssa ja varsinkin kanan.

Vassokuu

Poistin chileistä siemenet. Apuna käytin vasemman käden raatelukynsiäni. Tarkennettuna peukalonkynsi. Chilien pilkkomisen jälkeen pesin reilulla saippualla käteni useamman kerran. Punainen väri lähti muttei muu.
Hieraisin tovin kuluttia ylähuulta ja rupesi vähän kuumottamaan. Onneksi en kaivanut rähmää silmistä.
Yritä siinäsitten nukkua. Koko kämpässä leijuu sipuli ja vasenta kättä kuumotti.

Onneksi maku korvaa kärsimykset. Ja kyllä, kaapissa olisi ollut kumihanskoja.

Pullantuoksuinen koti

Voi jestas mikä päivä maanantaina. Ens aikanen herätys jota seuras pullataikinan teko. Oikealla voilla tietysti. Koska minähän en mitään kissanrasvoja käytä!! Sitten taikina kohoamaan kakluunin eteen, koska keittiön lämpötila ei olisi riittänyt.
Pikainen käynti töissä ja kotona odotti täydellisesti kohonnut taikina.

Sitten pyörittelemään pullia. Ursulan toivomuksesta voisilmäisiä.ja niitähän sitten tulikin litran taikinasta aika monta.

Siis enempi kuin kuvassa on. Sulotuoksu täytti koko kämpän.
Iltapäivän alussa tarjoilupöytä täyteen ja odottamaan laumaa akkoja. Minun luona kokoonnutaan aika harvoin. Yleensä vähän joulun jälkeen. Koska silloin vielä vaikuttaa joulusiivous.

Ja sieltä tulikin koko kööri. Jopa esitiedoista poiketen Hekla ja Rakkimuskin. Tosin vain lyhyeksi aikaa. Mutta kuitenkin ehti juoda teetä; syödä pullaa ja vähän tikutteluakin.
Oli pari alle metrin mittaistakin. Enkä nyt tarkoita Rakkimusta tai Aliisan mummoa, vaan Mäkärän kupeitten hetelmiä. Joita varten olin erikseen leiponut lapsenpeukalon (n 4v) kokoisia pipareita. Ja niitä saivat syödä sokerihumalaan asti. Ne riittivät.

Olivat Puolan tuonti teeastiasto kovalla käytöllä. Ja huomasin parin tarjoiluastian puuttuvan. Ehkä sitten lisää, jos joskus sinne pääsen uudestaan.

Kyllä oli mukava ilta taasen eukkojen kera. Näitä pullantuoksuisis iltoja lisää kiitos!

Minä tunnustan

Nyt on tiistai ilta ja olen saapunut mökiltä kotiin. Sinnehän mentiin heti joulun jälkeen lauantaina. Eli ihanaa yhteistä aikaa murupupulin kanssa reilusti yli viikon. Jota edelsi intensiivinen joulu yhdessä.

Toki emme olleet kyljikkäin koko tuota aikaa. Parit työreissut ja omia puuhia. Veskissäkin kävimme erikseen.

Oikeasti on ihanaa viettää yhteistä aikaa ja "arkea" toisen kanssa. Olkoon se sitten puiden kantamista, ruokalistan suunnittelu, tai mikä vain päivittäiseen elämiseen liittyvä.

Mutta nyt röhnötellessäni omalla sohvallani käden ulottuvilla lempiteetäni ja pipareita. Ihan yksin. Voi tätä autuutta!!

Mitenkään väheksymättä parisuhdetta ja yhdessäoloa. Mut jumalavita on ihanaa olla taas tovi ypöyksin!! Wuhuu!!!!!

Tätä ei sitten kerrota Gargamelille. Kiitos!

Hyvän aamun aloitus

Millainen aamu onkaan ollut. Wautsiwau! Yön aikana pakkasta tullut roimasti lisää. Eli eilen  tekemäni lumilyhty on edelleen kuosissaan.

Mallina käytetty Lidlin jätskipurkkia. Kestää yllättävän hyvin runttausta. Koska kun sain idean lumilyhdystä iltahämärässä, oli pakkasta jo sen verran ettei käsin pallojen puristelu onnistunut.
Ja näin pakkomielteisenä ihmisenä presiis samanlaiset palikat tyynnyttävät mieltäni.

Pienesti katsottiin taas vinoon illalla. Minä väsään lumilyhtyä kyykyssä ähisten ja Gargamel yrittää houkutella kuumaan saunaan. No kerroksen tein sitten enää.

Aamu alkoi hyvällä aamiaisella, jota seurasi tuokio -7 asteisessa huvimajassa. Aika ankeaa koska myrsky jäädyttänyt koko ikkunan valkoisen tatinan alle. Tarttis mennä rapaamaan paskiksen ikkuna. Toisaalta ei näillä keleillä halua viipyä turhan kauaa siellä.

Sitten vielä toinen saavillinen teetä ja ulos pakkaseen pulkkamäkeen. Välillä hinkattiin kynttilänpätkällä lisää luistoa pohjaan. Ja eikun uudestaan mäkeen.
Kyllä vaan voi keholtaan aikuinen lasketella pulkkamäessä. Ei siihen mukuloita tarvita!

Nyt kolmas saavi teetä ja kohta uudestaan.

Vaaroja kaihtamatta

Tuossa eräänä päivänä Gargamel värkkäili seesteisyyden nurkkaani valoja. Jotta näen tehdä käsitöitäni illan jo pimetessä. Itse epäilen hänen varustavan nurkkani niin hyväksi, jotta en häiriköisi hänen loikoiluaan television äärellä. Mutta enisei. Silmiini osui töpselinpätkä joka jäi ylitse turhana. Eikun kysymään tarvitaanko sitä vielä vai saanko sen omiin värkkäilyihini.
Voitte vaan kuvitella sen ilmeen, minkä sain kysyessäni töpseliä missä viiden sentin pätkä johtoa.

Eli sain sen siis. Eikun kuorimaan ja vääntelemään. Sitten sain jopa kolvata. Ihan ekaa kertaa. Aika hauskaa oli. Siitä syntyi avaimenperä. Oli ilmeisesti niin hauska seurata touhujani, joten armollisesti sain toisenkin ylimääräisen töpselin. Ja siinä olikin huisisti pitempi johdon pätkä. Nyt sain jo Gargamelilta ideoita ja apuakin. Kolvattuun kohtaan laitettiin kutistesukka joka näin ollen peitti työnjäljen. Ei huono.

Näin syntyi siis kaksi avaimenperää joita EI missään tapauksessa ikinä koskaan milloinkaan saa antaa lasten käsiin. Koska jos nämä lykkää pistorasiaan, tuntuu se muuntajassa asti.
Siitä huolimatta haluaisin kotiin avainlaatikon viereen huijaus pistorasian. Siis sellaisen mihin EI todellakaan tule sähköä. Niin aina laittaisi avaimen paikoilleen. Kaikkien mielestä nämä eivät ole kivoja, vaan sehän ei minua haittaa.

Nyt pitäisi jotenkin kehittää sellainen töpseli avaimenperä joka ei aiheuttaisi hillitöntä oikosulkua. Hmmmmmm

Jaa mikä lumi missä?

Tääl sattaa vet! Välil ylhäält alas ja välil tuulen kans sivult päin. Muistutus itselle: älä jätä kenkiä terassin ulkoreunalle sateella. Nyt on popot saunas kuivumas.

Onneks ei ol työpuhelin soinu.saa viettää tämän päivän mökillä sisällä. Mua ei niin pal nappaa ulkohommat kylmäs satees ja tuules.

Eilen kutsuttiin Aliisan mummo ja Rauno saunomaan. Saatettiin mummon kanssa maistella yks kuohuva ohimennen. Silleen nätisti. Mut ku oli niin hyvää.

Gargamel kävi paistamassa kasan muurinpohjalättyjä. Kyl vaan oli hyviä. Ja päälle keltasista vadelmista tehtyä hilloa. Namskis ja maiskis.

Itse upotin saunassa jalat vatiin missä kuumaa vet ja eukalyptusjalkakylpysuolaa. Vati lauteitten päähän ja siihen pitkälleen. Kyl mä niin kauan makoilin, että rupes rasva tirisemään. Aromikas saunareissu siis. Eukalyptus ja kinkku. Sopii juhlakauteenkin.

Vähän käy tirpoja sääliks. Ne yrittävät laskeutua syömään ja sit tulee tuulenpuuska. Ja  just nyt pongasin pihalta myös fasaanin. Eka havainto täällä kyseisestä tirpasta. Meillä käy siis aika monipuolinen ote tirpoista.
Kyllä sitä tuntee itsensä vanhaks kun seuraa mitä tirpusia käy pihassa syömässä. Huoh.