Ai juhlia tarttis

Tällä hetkellä ollaan mökillä. Tai siis mä olen yksin, koska Gargamel lähti ihan vaan "pariks" tunniks töihin. Näin on ja mä osaan luistimilla piruetin. Niille jotka ei tiedä mun taitojani, niin tuo edellinen ei ole totta vaan sarkastinen kommentti.

Siitä huolimatta. Kaukaisuudesta kuuluu pienesti hälytysajoneuvon ininää ja jotkut HeikkiEenot ja HelmiSylvikit paukuttelee papatteja. Tuosta veden yli kun ääni kantaa hyvin.

Pihalle lyhtyihin sytytetty 21 kynttilää. Takassa palaa tuli. Padan vesi on kuumaa ja kiuas odottaa vielä sytyttäjää.
Aion nautiskella lopun valkkaripullosta. Joka aloitettu jo edellispäivänä siis. Mahtaako olla mennyt jo huonoksi. Niin piti avata juhlan kunniaksi kuohuvaa, mutta viitsikö sitä sitten yksin. Gargamel kun ei ymmärrä tuollaisen hyvän päälle. Naisten suhteen sillä onkin parempi maku. Minä siis.

Eilen töihin lähtiessä metsätien ylitti kiireisesti peura. Ja Gargamelin kävellessä takaisin mökille, oli nähnyt vielä viisi lisää. Olivat kuulemma poistuneet pelipaikalta.
Tuossa näköpaikan ja mökin välissä on linnuntietä n 30-40 metriä väliä. Aikaisemmin nähty peuroja tuon ison mäen toisella puolella pellon reunassa. Näköjään tämä hakkuualuekin kelpaa heille.

Jospas tekiskin kuuman minttukaakaon ja syventyisi toviksi joulupukin tuomaan kirjaan.

Oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta kaikille! Varotaan niitä silmiä ja muita ulokkeita kans!!

Jälkiähky

Miksi, oi miksi???? Tasan tarkkaan tiedän ettei mahani kapasiteetti riitä siihen mitä silmät haluaa. Vaan aina jouluna sitä yrittää. Eikä vaan kerran vaan monta kertaa peräkkäin.
Jos sitten ensi jouluna muistaisi tämän. Buahhahhaa! Tuskin muistan. Tai luulen mahani tuplaantuneen. Ja tarkoitan siis mahalaukkua en vyötärön ympärysmittaa. Toivon ettei se sentään tuplaannu.

Pyhät menivät ja niistä on melkein toivuttu. Aliisan mummon ja Raunon luona meni tämäkin joulu. Ruokailua, saunomista, napostelua, lahjoja, väliruokaa, löhöikyä, iltapalaa, tikuttelua, aamupalaa, lautapeliä, närppimistä...... tätä kolme päivää putkeen. Huoh! Tietää miksi istuksii usein vessassa.

Nyt ollaan jo siirrytty Merenäärelään. Onneksi Gargamel kävi laittamassa kaasulämppärit päälle jo edellisenä päivänä. Ei ollut mökki enää miinuksen puolella saavuttaessa. Eiliset saapymisen alkuhulinat ja saunomiset. Nyt rauhallinen aamu ja syöttölautojen seuraamiset teesaavin kera. Wautsi mikä aamu.
Siihen mennessä kun saa vaatteet päälle (pyjaman tilalle siis) onkin jo aika kiertää pihaa vaihtamassa ja sytyttämässä 18:ta lyhtyyn kynttilät. Tovi menee siinäkin. Ja pitää vielä täyttää syöttöhässäköihin siemenet. Eilen illalla hämärässä lisäilin vain päkkinöitä ja talituotteita. Kaamea kuhina käy.

Puuttuvan tunnelman metsästys

Mähän olen siis kahden ajan immeinen. Joulu ja juhannus. Siinä on mun koko vuosi. Elän siis puolen vuoden sykleissä.
Normaalisti aloitan jo seuraavan vuoden joulun edellisen jälkeisistä alennusmyynneistä. Jonka lisäksi valmistan vuoden ympäri sukkia sun muita.

Vaan tänä vuonna en ol oikeen päässy tunnelmaan. Ei ol mitään melkeest valmiina. Vähän hävettää. Vaan kun ei maita ni ei.

Tänään sitten käytiin perinteisesti joulumarkkinoilla. Syötiin riisipuurot ja nautittiin piparit kuumalla glögillä. Noo kyl se fiilis siitä lähti vähän nousuun.

Esillä oli jos minkämoista käsityötaidon näytettä. Kotiin löysi tiensä kaksi katajaista voiveistä. Tai oikeammin menevät mökille. Koska voiveitsen pitää olla puinen ja mieluiten tuoksua katajalta. Tästä en aloita kinaa. Näin tämän vaan kuuluu mennä.

Piti tietysti käydä kattelemassa millasia sukkia oli myynnissä. Aikas hienot kirjoneulesukatkin näin. En kyllä ostanu. Mun jalat pystyy olemaan normaaleissakin villasukissa.

Pakko saada vipsilä

Ja mä en meinannu uskoo silmiäni ku mää sen näin. Se oli ihan kiva ilta. Ei mittää ihmeellist, ja sit se tuli. Mainos töllöstä.

Vatkain. Sellanen joka kiinnitetään esim kattilan reunoihin. Jätät sen vipsaamaan riisipuuroa ja lähet vaiks kattoo yhdistetyn mäkiosuutta.

Mihin täs maailmas voi enää luottaa. Mainoksesta ei selvinny onko laite johdollinen vai akullinen vai patterillinen. Tai saatto siit selvitäkki, mut mä olin niin shokis etten huomannu.

Ja mun huusholliini ei ikuna kikuna sellast tuu.

Joskus kyl suunnittelin värkkääväni auton tuulilasinpyyhkijän moottorista, kanan tai vastaavan lihajutskan pyörityshärdelin. Niinku pyörivä varras. Sais rauhas sivellä marinaadia pintaan ku liha tummuis.
On viel suunnitteluasteel. Tai kai se etenis ku kävis rompparilt hakees moottorin. Hmmm. Ehkä ens kesän.